Terveiset metsurihommista! Kaadoimme viikonloppuna puita takametsästä, pois varjostamasta takapihamme takareunaa (olipas monta taka-alkuista sanaa). Homma piti tehdä jo vuosi sitten, mutta taisimme olla silloin niin kiireisiä keittiörempan kanssa, että se jäi.
Tässä näkymät takapihalta tältä aamulta, tuolla aidan takana on vielä aika paljon siivottavaa kun moottorisahasta meni terä kesken karsimis- ja pätkimishommien. Jälkeen kuvia oli yllättävän hankala ottaa, kun tuo syvyysvaikutelma häviää niin helposti, eikä tuota metsän reunan siirtymistä melkein kymmenellä metrillä taaksepäin tahdo kuvista erottaa.
Ennen kuvia näkee täältä, jutun kolmanneksi ja toiseksi viimeisestä kuvasta näkyy parhaiten noita puita ja risuja, mitä kaadoimme pois. Niissä näkyy tuon yläkuvan keskivaiheilla oleva kivikukkapenkki, josta voitte hahmottaa kuvakulmia.
Jutusta uudetkin lukijat pääsevät kärryille takapihan raivausurakasta, sieltä on kiskottu ja kaadettu melkoisesti kaikenlaista ylimääräistä.
Talomme näkyy nyt myös tonttimme vierestä kulkevalta metsätieltä, ennen tuossa oli sankka metsä edessä. Tuo kiviaita ja sen takana oleva pieni aukio on suosikkipaikkojani tontillamme, mutta niin kaukana talosta ettei sille ole muodostunut varsinaista käyttöä. Ehkäpä joku kota tms. oleskelupaikka olisi hauska tuohon.
Kaikki lepät, pajut ja haavat pinosin tanskalaisen maajussin innoittamana risuaidaksi ja karkailevan Tempo terrierin takia laitettu ankea verkkoaita häviää hyvin risujen edestä. Vielä mahtuu aitaan risuja ja runkoja, onpahan vaan kätevä aita tällainen kun ei tarvitse enää miettiä mitä tuolla roskapuulla oikein tekisi. Kaadettujen kuusien rungot menevät polttopuiksi.
Pihan tielle päin näkyvään reunaan on edelleen haaveissa vanhan ajan maalattu lauta-aita, mutta sellaista emme taida ehtiä ihan lähivuosina tekemään.
Teimme hepoille reilu kuukausi sitten uuden metsätarhan vanhan tarhan jatkoksi ja sitä laajennetaan pian tänne kaadetun alueen suuntaan. On sitten kiva takapihalta seurailla niiden puuhastelua. Voi kuinka nuo heppapojat viihtyvät tuolla metsässä, tekemistä riittää ihan eri tavalla kuin tasaisessa puuttomassa tarhassa! Tarkoitus olisi tehdä oikein iso metsähaka koko tuosta takametsästä, jota on vajaa hehtaari. Maasto on täällä todella kivikkoista, joten täytyy vielä tutkia metsänpohjaa tarkemmin käykö se hevosille.
Kuvassa näkyvä koivikkorinne pelloille päin on niin kivikkoista, ettei sinne voi hevosia laittaa ennen kaivinkoneen käyntiä, tarkoitus on laajentaa laidunmaita aikanaan myös sinne.
Hepat tallovat nopeasti polut metsään ja tasaisemmat alueet aivan lituskaksi, tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten maisema muuttuu noiden ekometsureiden toimesta!
Ekoilusta tuli vielä mieleeni kehua kuinka pieneksi olemme saaneet sähkönkulutuksemme. Meillä lähtee aina maaliskuun alusta uusi sähkövuosi käyntiin ja nyt menneenä kautena kulutimme sähköä ennätys vähän; 14 000kWh! Ottaen huomioon, että lähdimme kolme vuotta sitten 40 000kWh:n lukemista liikenteeseen, on pudotus ihan huima. Lisäksi asumme nyt kolme kertaa isommalla alalla kuin tänne muuttaessa ja nekin opettajan huoneiston tilat, joissa alunperin asuimme ovat ylläpitolämmöillä.
Kyllä niitä klapeja siis kannattaa vaan kantaa ja takkoja poltella :) Tuossa pihalla on taas isot kasat ensi vuoden klapeja odottamassa pinoajaa... Vielä kun pääsisimme joku vuosi siihen, että tekisimme polttopuut omasta metsästä, niin lämmittäminen olisi ihan ilmaista. Nyt mennään vielä valmiilla ostoklapeilla, joita paikallinen maanviljelijä meille myy.
ps. Saimme hirsimiehen varattua elokuun alusta tänne hommiin, saadaan luultavasti koko lopputalo hirsien osalta kuntoon kertaheitolla! Mahtavaa!