Vuorossa on uuden etupihan ensimmäinen ennen-jälkeen juttu huikeine kuvineen!
Aloitan muutoksien esittelyn hevosten uudesta pihatosta ja sen ympäristöstä.
Rakennus toimi alunperin koulun välituntikatoksena, josta talon edellinen omistaja oli tehnyt autokatoksen. Meillä se toimi samassa tarkoituksessa ja asennutimme rakennukseen sähköt viime syksynä. Hieman ennen piharemontin alkamista ajattelin asiat uusiksi ja tajusin, että siitähän tulee hevosille oiva pihatto!
Ja tältä heppojen uusi koti näyttää nyt. Hevoset kulkevat sisään ja ulos sivussa olevasta isosta aukosta, johon laitetaan myöhemmin räsymatot ja tehdään ovet erikoistilanteita (kuten hirmumyrsky, eläinlääkärikäynnit) varten. Ikkuna siirrettiin etupihan puolelle ja samalle seinälle teimme pitkään haavelistallani olleen englantilaistyylisen parioven. Maalasin pihaton tummanharmaalla Pika-Teholla ja pariovet Uulan Purjolla, sama väri on / tulee olemaan talon vuorilaudoissa. Pika-Tehoon päädyimme kustannussyistä ja täytyy kyllä sanoa, että oli petrooliöljymaalia monta kertaa ikävä kun tuota seiniin sudin... Petrooliöljymaalin peittävyys ja käsiteltävyys ovat vaan niin paljon paremmat! Tältä rakennus näytti toisesta suunnasta...
...ja tältä nyt. Molemmat autot majailevat nyt tasavertaisesti taivasalla, Jeeppi ei koskaan talliin mahtunutkaan kun sivupeilit ottivat oviaukon reunoihin kiinni.
Suurimmat maansiirtotöihin liittyvät muutokset näkyvät kun siirrymme pihaton takakulmalle.
Tältä siellä näytti viime kesänä, kuva on otettu kun saimme hevosten tarhojen välisen siirtymäkujan valmiiksi. Kujan molemmat puolet olivat käyttökelvotonta ryteikköä.
Kuja oli tässä kunnossa pari viikkoa sitten, maa oli siis savea ja meni tuollaiseksi jo viime syksyn sateiden myötä.
Ja näin nyt! Saimme pihasta tulleesta täyttömaasta uskomattoman paljon lisää tasaista aluetta hevosten käyttöön, hyvää soramaata tuli tuohon parhaimmillaan yli metrin kerros. Emme osanneet kuvitellakaan tätä muutosta, ihan kuin meille olisi taiottu lisää maata. Pihaton ovi-aukon edustalta raapaistiin savista pintamaata pois ja siihen tuotiin pohjalle isoa mursketta ja päälle haketta, jota leviteltiin muuallekin pihaton ympärille. Hake on tosi kivan tuntuinen pintamateriaali tarhaan, hevosetkin tykkäävät pötkötellä sen päällä.
Tässä vielä kaksi ennen-jälkeen kuvaparia:
Näkymä pihalta jääkiekkokaukalon suuntaan ennen......ja jälkeen. Pihasta nousi paljon isoja kiviä ja niitä pinottiin pariin kohtaan. Tämä kiviaita pitää vielä pestä ja sitä voi myöhemmin täydentää pienillä täyttökivillä ja kenties kivikkokasveilla. Kaikki pihalle päin olevat hevostarhan aidat teemme harmaantuneista laudoista, niin että sähkölangat jäävät näkymättömiin.
Näkymä talon portailta ennen...
Lopuksi vielä yksityiskohtia pihatosta:
Vintiltä löytyi aikoinaan vanhoja sähköjohtimia ja kun näin Anu Harkin blogissa sellaiset hevospuomiin kiinnitettynä, oli yksi käyttökohde selvillä. Sitä puomia ei vielä ole, mutta nyt riimut roikkuvat johtimesta tallin kulmalla. Melkein tekisi mieli ostaa hienot nahkariimut tuohon roikkumaan, mutta ehkei sentään enää tähän konkurssiin ;) Eräänä iltana pihatöiden väsyttämänä luulin vääntäneeni rautalangasta Heppala tekstin. Sanoin vielä isännälle, että en tee Hepolaa vaan Heppalan. Seuraavana aamuna huomasin virheeni, olkoot sitten Hepola! Uusi pihatto on paljon tilavampi kuin vanha. Joskus olisi kiva laudoittaa ja maalata se sisältä kokonaan, mutta toistaiseksi saa kelvata tällaisenaan. Meidän hepat käyttävät pihattoa eniten kesäisin, jolloin ne ovat siellä paarmoja yms. ötököitä paossa. Talvella voi mennä viikkojakin, etteivät ne edes käy sisällä, joten pihaton lämpöeristäminen menisi hukkaan. Hevosilla on nyt kaksi metsätarhaa joita tämä uusi välialue yhdistää. Toinen, uudempi metsätarha on kyläyhdistyksen mailla ja saimme sen käyttöömme tänä keväänä. Hepat ja me olemme erittäin kiitollisia yhdistykselle! Pihan remontti tapahtui nopeasti; kaivinkoneurakoitsijat olivat töissä vain kolme päivää (tosin päivät olivat pitkiä). Kun on tottunut tekemään itse ja hitaasti, pää ei pysy näin isossa ja nopeassa muutoksessa mukana. Monta kertaa päivässä pitää ihmetellä, että onko tämä tosiaan meidän piha!? Näitä kuvia ottaessakin tuntui hassulta, milloinkahan tähän hienouteen tottuu...Tämän jutun myötä blogi jää kesätauolle elokuuhun saakka. Olen näiden blogivuosien aikana huomannut, että blogissa liikkuu Juhannuksen jälkeen vain murto-osa normaalista kävijämäärästä ja hyvä niin, kesällä kuuluukin olla muualla :) Säästän siis loput pihajutuista elokuulle ja luulenpa, että silloin onkin vielä enemmän näytettävää kuin nyt. Instagramia päivittelen entiseen tahtiin.
Viettäkää hieno kesä!
