Eli menisiköhän se ranskaksi Mademoiselle Printemps? Meillä oli tuossa keittiön päätyseinällä musta Mademoiselle keinutuoli, mutta tykkäsin siitä enemmän olohuoneen puolella. Luonnonvalkoinen Mademoiselle nojatuoli oli taas kokonsa puolesta parempi, mutta liian väritön keittiöön. Sitten tajusin tässä viikonloppuna, että senhän voi maalata!
Ja avot Mademoiselle Blancista tuli Mademoiselle Printemps uudessa mintunvihreässä värissään.
Sävy on sama Tikkurilan Lido kuin keittiön kaapistoissa.
Nuo meidän neitosethan ovat hankittu hyvin edullisesti. Tai itseasiassa keinutuolin olen saanut enoltani ilmaiseksi, kun bongasin sen heidän tallin ylisiltä, jossa se majaili yksi jalka rikkoontuneena. He olivat taas ostaneet sen kirpparilta puoli-ilmaiseksi tietämättä itsekkään sen hienosta alkuperästä.
Nojatuolia metsästin melkein kaksi vuotta Huuto.netistä, kunnes löysin sen tarpeeksi edullisesti. Maksoin siitä 180 euroa ja tämä taisi olla 11 vuotta sitten. En ole seurannut hintatasoa nykyisin, mutta veikkaan, ettei tuohon hintaan enää saisi..? Tykkään aina kehuskella sillä, miten halvalla tavaraa saa, kun jaksaa nähdä vähän vaivaa ;)
Uudet verhot ovat muuten siitä hauskat, että niistä löytyvät kaikki meidän keittiössä käytetyt värit, eli minttu, harmaa, musta ja roosa. Lisäksi niistä löytyy oranssi ja vaaleansininen, joita haluan lisätä keittiöön tehosteväreiksi.
Keittiön uusia tapetteja koskevassa jutussa tuossa ikkunoiden välissä oli 50-luvun puinen kello, joka on menossa nyt kellosepälle. Taidan kuitenkin tykätä tuosta oranssista ja kevyemmästä kellosta sitä enemmän...
Senkin päällä on hiirenkorvilla olevia syreenin oksia ja lempikukkiini kuuluvia oransseja neilikoita. Molemmat ovat niin ihanan keväisiä!