Ensin ajattelin esitellä teille maailman kauneimman rikkakihvelin. Sitten kävin tekemässä pihalla hommia ja keksin postata myös tällaisesta vähemmän kauniista ja hyvinkin hankalasta arjesta jota tämä hevosellinen emäntä täällä parhaillaan viettää sääolosuhteiden vuoksi.
Tiedän, että teissä lukijoissa on paljon sellaisia, jotka haaveilevat maalle muutosta ja hevosista / kotieläimistä ja on ihan reilua kertoa, ettei tämä aina niin ihanaa ole:
Aamu alkoi hiekoittamalla polut tallille ja autolle luistinradan (joka oli ennen pihamme) yli. Haaveilin ensimmäistä kertaa tänään traktorista, kuinka helppo sillä olisi kauhaista hiekkaa kauhaan ja tehdä leveitä hiekoitettuja käytäviä...
Laitoin heinät isoon tarhaan ja siirsin hevoset sinne. Haaveilin toisen kerran traktorista, miten helppo sillä olisikaan viedä iso heinäpaali ruokailukatokseen (joka tosin vielä puuttuu) ja hepat saisivat syödä siitä koko viikon ilman jatkuvaa heinän kantamista...
Hiekoitin myös hevosille alueita joita pitkin niillä olisi mahdollisuus liikkua tarhoissa. Hiekoittamiseen meni kolme tuntia, tein kottikärryihin sekoituksen hiekasta ja merisuolasta ja levittelin sitä lapiolla pihalle. Hevosemme ovat kengättömiä ja tällaisella kelillä se on huono asia, mutta toisaalta tuo jää on nyt niin kovaa ja liukasta, ettei siihen perinteisten kenkien hokitkaan taida oikein purra.
Ajattelin putsata ison tarhan kakasta kun kakat näyttivät nyt siltä, että ne voi vaan nostella kottikärryihin. Mitä vielä, ne olivat niin umpijäässä, että puhdistin vain pihattotarhan hakkaamalla kakat ensin irti maasta petkeleellä.
Hakatessa kakkainen vesi roiskui kasvoille ja haaveilin kolmannen kerran traktorista jolla voisi lanata tarhat kakasta tällaisella kelillä ja hiekoittaa perään. Vaikka puhdistan pihaton ja sen yhteydessä olevan pienen tarhan joka päivä, se on silti lohduttoman näköinen. Kesällähän homma on helppoa kuin mikä ja tarhat on helppo pitää puhtaana.
Sitten kävin sahaamassa hevosille muutaman kuusen pureskeltavaksi molempiin tarhoihin. Raahasin kuuset metsästä liukastellen jäisellä polulla ja haaveilin... ööh neljännen kerran traktorista, jolla tämänkin kuusien pihaan tuomisen hoitaisin. Heppa reppanoilla ei ole juuri muuta tekemistä kuin syöminen, liikkumaan ei pääse ratsainkaan joka puolella olevan jäätikön takia.
Sitten tulin sisään ja ajattelin rentoutua bloggaamalla tämän jutun maustekakun ja glögin kera. Aaah. Ehdin juuri juoda glögin kun alkoi satamaan kaatamalla ja tuulla puuskissa ja lähdinkin laittamaan pihattoon rehut ja siirsin hevoset sinne. Turha niitä on jäisessä tarhassa vesisateessa seisottaa iltaan asti. Mieltä piristi ison hepan ilahtunut hirnahdus-hörähdys kun se tajusi pääsevänsä sisälle kurjasta tarhasta. Jos yöllä pakastaa, saan huomenna tehdä koko hiekoitusurakan uusiksi kun hiekat jäävät uuden jääkerroksen alle...
Kaiken tämän jälkeen kello olikin jo kolme ja saatoinkin unohtaa yläkerran vessan remontin jatkamisen, jota olin aikonut tehdä tänään. Seuraavaksi alankin lämmittämään takkoja. Normaalisti olisin tehnyt kierroksen heti aamusti, mutta nyt on niin lämmintä, että muutaman takan pieni iltapoltto riittää. Jotain hyötyäkin tästä tyhmästä kelistä siis.
Ja nyt esittelen teille maailman kauneimman rikkakihvelin, jonka hain tänään postista. Löysin sen luonnollisesti huuto.netistä! Eikös olekin nätti! Meillä oli sen kaveriksi puinen pieni harja, jonka maalasin valkoiseksi.
Näiden kaverusten kanssa yläkerran takan edustan puhtaana pito sujuu nätisti ja näppärästi, arjen luksus on juuri näin pieniä asioita joiden avulla jaksaa!
Tarinan opetus olisi, että älkää hankkiko hevosia jos teillä ei ole varaa hankkia traktoria tai mönkijää. Ilman niitä (tai siis jompaakumpaa) ei kannattaisi maalle muuttaa ollenkaan, päivät voisi käyttää niin paljon järkevämpään kuin esim. kolaamiseen ja kaiken maailman tavaroiden kantamiseen käsin tai kottikärryillä! Eilinen meni muuten halkoja kantaessa ;)