Vihdoinkin jatkoa eläinjuttuihin, nyt vuorossa kaksi koiraamme!
Tempo on 9-vuotias airedalenterrieriuros, tosin pallit siltä lähti 1,5 vuotiaana kun tuli äijäenergiaa vähän liikaa. Tempopempo vietti lapsuutensa Itä-Helsingin asfalttiviidakossa, hän oli pienenä niin kaupunkilainen, ettei osannut hoidossa ollessaan pissata kuin asfaltille. Temposta tuli kuitenkin maalaiskoira jo alle vuoden ikäisenä, joten asfaltin kaipuuta ei sen koommin ole ilmaantunut.
Tempis on luonteeltaan melkoisen vilkas, tosin nyt alkaa tuo ikä näkyä, siitä tuli vanha viime talvena. Siinä mielessä vanha, että alkoi nukkumaan paljon enemmän kuin ennen. Temppuliini on kuitenkin edelleen sopivan energinen, aina valmiina lenkille ja hepulikohtauksiin. Tämä siitä huolimatta, että sillä on todettu jo vuosia sitten sydämen sivuääni, siellä on joku ylimääräinen reikä mistä suhahtelee ilmaa, eipä onneksi tunnu paljon tahtia hidastavan! Lisäksi Temppupemppu on allerginen miljoonalle jutulle ja pentuna sillä oli huonot lonkat, jotka saatiin onneksi kuntoon vahvistavilla pistoksilla. Allergiat pysyvät kurissa raakaruokinnalla ja kesällä täytyy syödä antihistamiineja + kortisonia pahimman yli. Vähän sellainen maanantaikappale siis, reppana.
Tempossa ei ole oikeastaan kuin yksi huono puoli ja sekin on omistajan vika; sitä ei voi pitää irti, koska se karkaa aina jossain vaiheessa omille teilleen. Ihan muutaman kerran on vapaana ulkoilu onnistunut ilman että herra lähtee jäniksen jälkien perään. Paremmalla koulutuksella homma onnistuisi varmaan oikein hyvin, joten ihan peiliin voin tässä asiassa katsoa. Onneksi meillä on aidattu iso takapiha, jossa sopii kyllä juoksemaan. Ja vahtimaan lintuja, Tempolle on tärkeää pitää takapihan ilmatila vapaana!
Tempo on ihan hillittömän hellyyden kipeä koira, välillä rasittavuuteen asti rapsuja kerjäävä onnen kerjäläinen. Oikea mamman poika. Ja välillä esiintyy myös äijien välistä hellyyttä isännän suhteen, tosin usein ujous iskee usein kesken kaiken ja se pitää peittää murinalla. Koiraa alkaa siis ujostuttamaan ;)
 |
| Tämä tuplapyöräilytys jäi ainutkertaiseksi kokeiluksi, Nano ei diggaillut korissa istumista... |
Walesinterrieri tyttö Nano tuli Tempon kaveriksi kun Tempo oli reilun vuoden ikäinen. Ne ovat syntyneet molemmat vuonna 2005, Tempo tammikuussa ja Nano joulukuussa, Nanonen on siis nyt 8-vuotias.
Nano oli pentuna niin pieni, ettei sitä uskaltanut pitää Tempon kanssa samoissa tiloissa ilman valvontaa, kokoero oli niin valtava. Muutenkin sitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä (ja kohdellaan toki edelleen), koska se oli sijoituskoira siihen saakka kunnes se teki pentueen kasvattajalleen.
Nano prinsessa synnyttikin tyyliinsä sopivasti kolme tyttöpentua vappuna 2008 ja oli äitiysloman jälkeen omani. Tai niihin aikoihin aloimme olemaan Samin kanssa yhdessä, joten Nanolla oli isä(ntä)kin odottamassa kotona. Muistan niin elävästi, miten helpottunut Nano-mamma oli kun se pääsi minun mukaan pois vieroitusikäisten pentujensa luota, se vain huokaisi syvään autossa ja alkoi nukkumaan. Vaikka se olikin ollut oikein erinomaisen hyvä äiti, otti homma ilmeisen koville :)
Nanuliini on toisaalta maailman kiltein koira ja toisaalta aikamoinen ärrieriterrieri. Jälkimmäisen saa tuntea vain Tempo nahoissaan, Nanskupansku kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa suuttuessaan sille. Nanossa on terrierin temperamenttiä paljon enemmän kuin Tempossa. Kissoille ei edes Nano mahda mitään, niitä ei komentele kukaan. Tikru-kisu onkin saanut Nanon kaveriksi vähän pakottamalla, mutta hyvin näkyy sujuvan kaveruus :)
 |
| Nano kävi näyttelyissä sijoitusaikanaan ja voitti muutaman palkinnonkin. Tässä kuvassa se on näyttelytrimmissä. |
Enimmäkseen se on kuitenkin superkiltti ja pysyy vapaana hallinnassa ihan missä vaan, vaikkei sitä ole koulutettu mitenkään erityisen hyvin. Pentukoulussa rinsessalle tuotti ongelmia istuminen märälle nurmikolle, se katsoi minua kulmiensa alta ja kertoi silmillään, että tottelisin kyllä muuten mutta...
Nano osaa muuten katsoa aivan erityisellä tavalla jotain vaatiessaan, sillä on todella ilmeikkäät silmät ja se jaksaa tuijottaa ja psyykata kohdettaan vaikka kuinka pitkään.
Sellaiset koiruudet, Hönö & Pönö! Ihan samanlaisia, mutta toinen on iso ja toinen pieni :) Tuon olemme aika monen lapsen suusta kuulleet näitä ihmisten ilmoilla talutellessa!