Minun kohdussa kasvaa vauva ja se on aikamoinen ihme. Sitä vauvaa on tehty melkein seitsemän vuotta keskenämme ja myös muiden ihmisten toimesta laboratorion koeputkessa. Mutta juuri tämä vauva päätti kuitenkin tarttua kiinni elämään ihan perinteisin menetelmin pitkän hoitotauon päätteeksi. Juuri hetkeä ennen, kun niitä pakkasessa edelleen olevia alkioita olisi taas kokeiltu kohtuuni istuttaa. Kaikki maagiset ainekset tuossa tapahtumassa oli päivämäärienkin puolesta kasassa, vauva sai alkunsa minun syntymäpäivänä tai ainakin hyvin lähellä sitä. Itse pidämme kiinni syntymäpäiväteoriasta :)
Seitsemän vuotta on pitkä aika odotella, mutta silti tämä muutos asiantilaan tuntuu odottamattomalta. Näimme pienen vauvamme ensimmäistä kertaa viime viikolla ultrassa ja päätimme silloin, että alamme uskomaan tähän täysillä, ei enää "entä jos tää ei onnistu kuitenkaan"–ajatuksia. Meistä tulee toukokuussa vanhempia.
Blogin sisältöön tämä ei tule vaikuttamaan, tästä ei siis tule raskaus-/vauvablogia, vaan aiheet keskittyvät edelleen remonttiin, sisustamiseen ja asumiseen. Tosin blogin hiljaiseen syksyyn tämä raskaus on jo vaikuttanut; en esimerkiksi pystynyt jatkamaan eteisen remonttia kun pinkopahvin haju ja sitä myötä Morris tapetin kuviokin aiheuttivat oksettavaa oloa! Muutenkin voimat ovat menneet ihan päivittäisten askareiden toimittamiseen. Nyt olen kuitenkin päässyt tuon pahimman vaiheen yli ja uskonpa, että uskallan kokeilla pinkopahvitustakin pian.
 |
| kuvalähteet: julistevas.kuvaoik.kuvatuotekuvat |
On yksi huone mihin tuleva vauva vaikuttaa, nimittäin yläkerran juuri nyt valmisteilla oleva talviolohuone. Siitä tulee yhdistelmä olohuonetta ja lapsen huonetta. Enimmäkseen se tehdään kuitenkin lapsen huoneeksi. Ihan uskomaton ajatus, että suunnittelemme, remontoimme ja sisustamme huonetta lapsellemme! Se on oikea unelmien täyttymys. Huone, jota emme uskoneet pääsevämme koskaan tekemään.
♥