Vehkosuon Tessa heitti muutama päivä sitten haasteen, jonka tarkoitus on paljastaa joku kodinhoitoon liittyvä heikkous. Luulin ensin, ettei minulla kerta kaikkiaan ole mitään niin järisyttävää laiminlyöntiä josta saisi jutun aikaiseksi... Olen nimittäin melko siisti ihminen, tykkään järjestyksestä ja feng shuit ovat kohdallaan kun kaapit ovat kunnossa. Horoskooppimerkkini on neitsyt, mikä selittänee osittain tämän luonteenpiirteen. Totta kai niitä sotkuja aina on, muttei mitään sellaista vakiokohdetta, joka olisi aina hoitamatta.
No sitten mietin asiaa vähän enemmän ja kas kummaa, muistin yhden pikkujutun eli tuon meidän työsalin! Kyseessä on talomme kahdesta luokkatilasta toinen, olohuonetta muutaman neliön isompi huone, jonka olisi tarkoitus toimia verstaana.
Nykytila on kuitenkin hyvin surullinen... Työsaliin on roudattu kaikenlaista sekavaa kamaa kolmen vuoden ajan niin paljon, ettei siellä mahdu tekemään oikeastaan yhtään mitään. Viime kesän tiukka remppa pahensi tilannetta huomattavan paljon ja kuvauspäivän aamuyön tunteina dumppasimme salin niin täyteen tavaraa, ettei sinne päässyt puolta metriä pidemmälle. Nyt salin eri osiin mahtuu sentään kävelemään muutamaa kapeaa polkua pitkin.
Ovesta vasemmalla ovat kaikki työ- ja ratsastusvaatteet isossa kasassa lattialla, sitten siinä on vanha keittiön liesi ja jääkaappi ja sitten jotain jota näkyy yllä olevassa kuvassa. Banaanilaatikoissa on muutosta asti niissä ollutta tavaraa, varmaan kaikkea todella tarpeellista... Kuvan keskivaiheilta, ison läjän takaa saatat erottaa ikivanhat kangaspuut, jotka edellinen omistaja jätti tänne. Hienot kapineet, mutta vievät tilaa aivan liikaa, eikä niille oikein käyttöäkään ole.
Oikeassa laidassa näkyvät Leijonalevyt kasasimme aikanaan kätevästi keskelle tilaa, en enää pysty ymmärtämään miksi.
Ovesta oikealle on kaikkea tällaista... pujotellaampa peremmälle...
Jiirisahan sijoituspaikka suorastaan herättää työhalut!
Lattialla on kaiken muun roskan seassa tilaustyynyihin käyttämääni vaahtomuovirouhetta. Tyynyjen täyttäminen rouheella on niin sotkuista puuhaa, että teen sen mieluiten täällä. Huono puoli asiassa on, ettei niitä pysty oikein siivoamaan lattialta muun tavaran seasta ja rouhe kulkeutuu mukavasti kenkien pohjissa täältä joka paikkaan.
Minun raaka-ainevarastoa.
Sitten helpottaa hetkiseksi! Tasoilla on valmiiksi maalattuja uusia katto- ja jalkalistoja, niitä tuli ostettua vähän reilummin viime kesänä. Uudet isännän sorvaamat hienot portinpylväät ja kunnostettavat portit odottelevat kevättä ja asennusta ulos.
Lakanoiden alla uutta kevättä on jo muutaman vuoden odotellut meidän Paksu Poika.
Tänä vuonna se pääsee työsalista tien päälle, ihan varmasti! Ehdotin kerran isännälle Harrikan myyntiä vähäisen käytön vuoksi, johon hän sanoi, että se on hänelle sama asia kuin että minun pitäisi myydä Myrsky heppani. I rest my case. Meillä oli aiemmin molemmilla omat Harrikat, nyt ajellaan vuorotellen tällä Samin lapsuuden unelmalla.
Ainoa paikka, missä töitä pystyy oikeasti tekemään, on tämä minun spraymaalauspaikka. Tässä maalailen korujen ja kylttien sähköjohdosta taivuteltuja tekstejä. Saliin tulee jatkossakin jäämään linouleumilattia, ei paljoa haittaa kaatuneet maalipurkit ja muut erheet.
Peräseinällä on pieni kokoelma alkuperäisiä listoja ja jotain muuta sälää, sekä sähkövastuksella toimiva pönttöuuni.
Sitten käännymme takaisin tulosuuntaan ja ihailemme vielä hetken tavaran määrää ja sekasortoa! Salissa on entiset koulun keittiön kaapistot, joiden oviin kirjoitin, mitä laatikoissa pitäisi säilyttää. Muuten hieno idea, mutta tavaroiden palauttaminen paikoilleen tuntuu monesti aivan ylivoimaiselta suoritukselta.
Sen vuoksi ne jäävätkin usein eteiseen lipaston päälle ja ympäristöön.
Huh. Tämä juttu saa luvan toimia työsalin siivouksen ja uudelleen organisoinnin ennen -osana. Jälkeen -osa tulee keväällä, heti kun on niin lämmin ilma, että roskaa voi kantaa avonaisista ovista suoraan peräkärryyn ja edelleen kaatopaikalle. Sillä tämän neitsyen pää ei kestä tätä kaaosta enää yhtään kesää pidempään!